Yks tunnustus

Viiminen asia listala..


Ko mie olin vähän nuorempi, noin 15-16, mie en ollekkaan perustanu vaatheista ja kunka toiset ihmiset näit minua. Mie panin pääle aivan mitä itte halusin ja häyn sanoa ette saatto näyttää katatrofilta. Aivan liian isot paijat, ruutuset housut ja slipsit oli niinku tavalinen "outfitti" mulle. Ko katton takasin siihen aikhaan niin näen miltä näytin, joskus aivan kamalalta. Mutta se hyvä siinä oli ette en perustanu mitä kaikki tykkäsit. En perustanu jos pojat tykkäsit vain ei. En perustanu jos tytöt tykkäsin olin fiini vain ei. Tänäpäivänä mulla on paaaljon parempi maku vaatheissa, ja häyn sanoa ette mulla on paljon parempi itteluottamus ko itte ki tykkään ette näytän hyvältä. Mutta se tunne "mitä hän tykkää? ja tykkää kos tuo ette olen fiini?" on kohta aina päässä. Jos sen vain voisin antaa mennä...



Nyt lähen kommunifesthiin mamsenin kans! Toivon hyvvää ruokaa ko mulla on NÄLKÄ!

Pusu! <3

Kommentaarit

Sinun hunteerinki:

Sinun nimi?:
Muista minut?

E-posti osote: (vain mie näen tämän)

URL/Bloggiosote:

Kommentaari:

Trackback
RSS 2.0